Edellisten Kalevan kisojen tunnelmia etsitään nyt kuvakilpailun avulla. Jos sinulla on kuvia itse kisatapahtumista, yleisöstä tai muusta kisahulinasta Oulussa, lähetä kuvasi mukaan kilpailuun.

Voittajakuvat valitsee raati, johon kuuluu Kalevan kisojen edustaja, Kalevan toimituksen edustaja ja ammattivalokuvaajia.

Kilpailun voittaja saa kaksi vapaalippua Kalevan kisojen A-katsomoon perjantaista sunnuntaihin 22.-24.7. Lippujen arvo on 261 euroa. Kuvakilpailun toinen ja kolmas palkitaan yhden päivän  vapaalipuilla valitsemalleen päivälle Kalevan kisoihin.

Kuvakisa

Sanomalehti Kalevan arkistokuvia Oulun Kalevan kisoista

Välietappi matkalla Tokioon, Oulu 15-16.8.1964

Pohjois-Suomen ensimmäiset Kalevan kisat olivat kaunis kunnianosoitus Pohjolan valkealle kaupungille. Mestaruuksia ratkottiin nyt kauempana pääkaupunkiseudulta kuin koskaan ennen.

Olympiakisat kutsuivat kaukana Tokiossa syysmyöhällä lokakuussa. Viimeisiä näyttöjä annettiin Oulun jälkeen vielä Ruotsi-ottelussa Helsingissä syyskuun puolivälissä.

Kalevan kisojen alkuhetkillä lauantaiaamuna taivaalta valui vettä, ja Raatin stadionilla oli hämärää kuin yöllä. Sunnuntaiaamuna satoi rakeita! Päätöspäivän 18 000- päinen yleisöjoukko – mukana myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen – ei valittanut, vaan veti palttoota tiukemmalle ja haki myyntipisteistä kuumaa mehua.

Ajanottajien johtaja Reino Karkama huokaisi helpotuksesta, kun Helsingistä tilatut sekuntikellot saapuivat pikalähetyksenä paikalle viime hetkellä 10 minuuttia ennen kisojen alkua. Ensi kertaa Kalevan kisoissa mitattiin tuulilukemat pikamatkoilla ja vaakasuuntaisissa hypyissä.

Viileän sään ansiosta maratonjuoksusta tuli kisojen paras laji. Valmennusjohdon esityksestä Tokion olympiavalinnat ratkottiin Oulussa – poikkeustapauksena Bostonin maratonin kolminkertainen voittaja Eino Oksanen, jonka aikaisemmat näytöt riittivät. Kolmansiin olympiakisoihinsa lähtevä Oksanen käväisi Oulussa voittamassa 10 000 metrin juoksun.

Kajaanintien edestakaisella reitillä maratonin ratkaisu jäi aivan viime hetkeen. Kirikamppailun nopein oli Lauritsalan Eino Valle ajalla 2.19.55,8, josta Paavo Pystynen ja olympiajoukkueesta täpärästi pudonnut Tenho Salakka jäivät muutaman sekunnin.

Kuulapaikalla takakaarteessa kansa kohahti, kun Seppo Simola pukkasi heti ensimmäisellään Suomen ennätyksen 18.09. Matti Yrjölän 17.92 riitti hopeaan ja Oulun oman pojan Alpo Nisulan 17.77 pronssiin.

Keihäskilpailusta puuttui autokolarin jälkiseurauksista toipuva Pauli Nevala. Ihmettelyä riitti, kun kesän aikana lähes 50 miestä oli vetäissyt yli 70 metriä, mutta karsintakilpailussa siihen pystyi vain kolme! Nuoren Jorma Kinnusen terävä veto 77.73 oli finaalissa lopulta omaa luokkaansa.

Seiväshypyssä elettiin lasikuituvälineen murroksen aikaa. Kahden vuoden takainen ME-mies Pentti Nikula taivutti yli 490 sentistä, mikä kertoi Tokion valmistelujen sujuneen hyvin. Kahdeksan miestä selvitti 460 senttiä tai enemmän: vastaavaa tasoa riitti Suomen ohella vain Yhdysvalloissa.

Estejuoksussa tuleva ME-mies Jouko Kuha otti ensimmäisen SM-kultansa hyvällä ajalla 8.44,4.

Pikamatkojen tuplamestariksi kiiti hiilimurskaradalla Lahden nopea mies Aarno Musku käsikellojen näyttäessä lukemia 10,6 ja 21,5. Keskimatkoilla numerot leikkivät erikoista leikkiä: Erkki Kolkan voittoaika 400 metrillä oli 48,8, ”Parta-Pekka” Juutilaisen 800 metrillä 1.48,8 ja Olavi Vuorisalon 1500 metrillä 3.48,8. Yllättäen hopealle jäänyt mailerilegenda Olavi ”Tankki” Salonen oli Kalevan kisoissa mukana jo kymmenennen kerran.

Kolmiloikan 1950-luvun ykkösmies Kari Rahkamo – sittemmin Helsingin kaupunginjohtaja ja taistoluistelija Susanna Rahkamon isä – loikki karsinnassa pisimmälle, mutta jäi finaalissa ilman tulosta. Tämä oli hänen pitkän uransa viimeinen kilpailu.

Pituushypyssä olympiavalitsijat saivat päänsärkyä. Mestari Aarre Asiala ja vaivoista kärsinyt Rainer Stenius jätettiin rannalle, kun taas matkalipun sai Suomen ensimmäinen kahdeksan metrin ylittäjä Pentti Eskola, joka koki Tokiossa huonon päivän.

Naisten lajeissa kaksoismestareita olivat Maija Koivusaari 100 metrillä ja pituudessa sekä Marjatta Mäkinen kuulassa ja kiekossa. 400 metriä voitti nuori Eeva Haimi, jonka pojasta Visa Hongistosta tuli olympiapikajuoksija 2000-luvulla.

800 metrillä mestari oli 17-vuotias Eila Pellinen ja keihäässä Kemijärven 16-vuotias Kaisa Launela. Tokion valinnat osuivat aituri Sirkka Norrlundiin ja korkeushyppääjä Leena Kaarnaan, joka ylitti Ruotsi-ottelussa Suomen ennätyskorkeuden 170.

Urheilun kuva-aitassa päätoimittaja Pentti Vuorio tuuletti turhautumistaan:

”Naisten yleisurheilu ei ole epäterveellistä, mutta tässä maassa ei ilmeisesti ole henkilöä, joka ensinnäkin tietäisi, miten naisia on valmennettava, eikä toistaiseksi myös ketään, joka haluaisi ottaa asiasta selvän.” Vähitellen naisetkin otettiin vakavasti, ja vuosikymmenen lopulla tilanne oli jo aivan toinen.

Oulun viikonlopun draamat nähtiin miesten aitajuoksuissa. Kesän sensaatio, 20-vuotias Jaakko Tuominen kompuroi alkuerässään loppusuoran alussa nurin, mutta säntäsi polvet verillä takaa-ajoon ja finaaliin, jonka hän voitti myöhemmin illalla kovalla ajalla 51,1.

Kisajärjestelyt pelasivat mitä parhaiten, kunnes tuli päätöspäivän viimeinen laji 110 metrin aidat. Mitä oli tekeillä? Kaikilla oli rytmi sekaisin, Antti Lanamäki kaatui sisäkentälle ja Oulun Pyrinnön Eino Laaksonen – sittemmin arvostettu koulumies ja vaikuttaja – katkaisi maalinauhan piirikunnallisessa ajassa 15,5.

Viides aitarivi oli ollut väärässä paikassa, metrin verran liian kaukana! Kantapäänsä loukannut Lanamäki ei päässyt puoli tuntia myöhemmin juostuun uusintaan, jossa Matti Harri pyyhki elämänsä juoksussa ylivoimaiseen voittoon ajalla 14,5. Laaksonen juoksi taas hyvin, kolmanneksi.

SUL:n myöhempi valmennuspäällikkö Lanamäki sai haaveristaan kasapäin lehtikuvia ja enemmän julkisuutta kuin tulevista mestaruuksistaan vuosina 1965 ja 1967.

Olympia-Tokioon matkusti harvinaisen sairas ja vammautunut joukkue, jonka sankariksi nousi varsinainen yllättäjä, keihään kultaa tuloksella 82.66 voittanut Pauli Nevala.

Oulun 1964 kaltaista arktista kylmyyttä koettiin Kalevan kisoissa seuraavan kerran vasta Porissa 2015.

Matti Hannus(lähteenä käytetty SUL:n kustantamaa julkaisua Kalevan kisat, Kalevan malja (Matti Hannus, Esa Laitinen, Seppo Martiskainen 2002).

Share This